Iltaan saakka meni hyvin.
Harkkojen jälkeen ahmin.
Nyt tuntuu kauhealta.
Söin ihan liikaa.
Nyt vain makaan sängyssä.
Kuuntelen musiikkia.
Haluisin puhua sen yhden kanssa.
Mut se on ulkomailla (tyttöystävänsä kanssa).
Olen huono ihminen.
Tää vitun blogger kai vihaa miut ja keskittää näit ihan miten sattuu...
hidden feelings
lauantai 1. maaliskuuta 2014
perjantai 28. helmikuuta 2014
Kännykäl kirjotan jotain paskaa
Tuntuu niin pahalta.
Ne joskus hävinneet tunteet kummittelee taas, ne ovat palanneet.
Oon puhunut yhden henkilön kanssa monena yönä. Kun puhun hänelle, olen avoin ja kaikki vaan tuntuu niin oikealta. Kun keskustelu loppuu, miut valtaa joku kamala tyhjyys heti. Se tuntuu niin pahalta.
Oom valvonut tosiaan viimesen viikon aamu neljään-viiteen. Olen puhunut hänelle. Nyt hän lähtee Turkkiin ja pelkään öitä.
Olin poikaystävälläni ja miusta tuntui pahalta..en tiedä. Olen huono tyttöystävä.
Tunteita monimutkaistaa vielä kolmas henkilö, joka on minulle kuin sisarus.
Voisiko joku auttaa..
Ne joskus hävinneet tunteet kummittelee taas, ne ovat palanneet.
Oon puhunut yhden henkilön kanssa monena yönä. Kun puhun hänelle, olen avoin ja kaikki vaan tuntuu niin oikealta. Kun keskustelu loppuu, miut valtaa joku kamala tyhjyys heti. Se tuntuu niin pahalta.
Oom valvonut tosiaan viimesen viikon aamu neljään-viiteen. Olen puhunut hänelle. Nyt hän lähtee Turkkiin ja pelkään öitä.
Olin poikaystävälläni ja miusta tuntui pahalta..en tiedä. Olen huono tyttöystävä.
Tunteita monimutkaistaa vielä kolmas henkilö, joka on minulle kuin sisarus.
Voisiko joku auttaa..
lauantai 8. helmikuuta 2014
If you don't understand my silence, you won't understand my words
Tunnen itseni lihavaksi. En uskalla liikkua, sillä pelkään jotain tapahtuvan. Joo ouota, sillä juuri liikkumalla en välttämättä olisi enää lihava. Pelkään vain että joku saa tietää.. Joku ymmärtää salaisuuteni. Kukaan ei kuitenkaan ole kysynyt miten voin tai mitä minulle kuuluu. Poikaystävä kyllä, mutta hänelle vastaan aina ''hyvää :)'' joten joo...
Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi. En enää noudata ääniä päässäni. Minun oma tahto voittaa aina välillä, mikä toisaalta on hyvä (mikäli siis haluaisin ''parantua''), mutta kun en halua. Haluan kontrollin. Haluan sen kaiken turvallisuuden mitä saan näläntunteesta.
Tunnen olevani tyhmä. Koulu stressaa. Saan kymppejä, ja opettajat kehuvat. Mutta silti tunnen itseni tyhmäksi, en ole tarpeeksi. Jos teen virheen, ahdistun suunnattomasti.
En ole viillellyt pitkään aikaan. Taas pelkään että joku saisi tietää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)