I'm just too weak

En muista milloin olisin tehnyt sen päivällä.. Okei muistan, tänään. En tehnyt sitä viime yönä, nukuin. Heräilin ja pelkäsin, mutta nukuin. Aamulla yksi tekstiviesti ja pam, kaikki lähti käsistä. Sanoisin ''itkukotaus'' jos olisin itkenyt, mutta en itkenyt. Itkin sisältä päin. Tein sen taas. Anteeksi että lupasin etten tekisi mitään, anteeksi että valehtelin.

ja taas kirjoitan kännykällä yöllä

Mä yritän rakastaa kuin olisin jumala

mut olen niin heikko ja välillä vinossa.

Tänään on sinun päiväsi

täällä loistaa

enkelten kaupunki.

                                                                                       Jippu - enkelten kaupunki

 

Ei en tee sitä tänä yönä, en en en. En voi, minä lupasin. Äänet päässäni huutavat "tee se, tee se, kauhea nössö, jäljet ovat liian pieniä, tee se!" yritän olla antamatta niille valtaa. Oikeasti en edes halua tehdä sitä, siinä ei ole järkeä. Silti koen viehätystä tuntiessni kivun ja nähdessäni arvet. Annan asioita itselleni anteeksi sillä verukkeella että olen jo maksanut niistä satuttamalla itseäni.

Teen tätä kännykälläni koska jouduin laittamaan koneen kiinni.. Kuvien koot ovat vääränlaiset ja kaikki teksti on muutenkin sekavaa. Asddfsd tämä kaikki häiritsee minua ja muutan sen ehkä joskus... Olen vitusti liian perfektionisti.

Syvällisesti pohtiva itsetuhoinen myyrä

Jos olisin semmoinen söpö pieni myyrä niin kaivautuisin maan alle kolooni ja olisin siellä piilossa maailmalta. 

Heh heh heh en ole myyrä, olen tämmöinen joku outo. En tiedä mikä olen. En halua olla tämä mikä olen. En tarkoita että haluaisin olla esimerkiksi joku kala tai jokin muu, mutta en vain halua olla minä. Minussa on aina jotain siitä minusta joka olin joskus, ja joka tulen aina olemaan. Silti olen muuttunut, tai ainakin luulen niin..

Sivupersoonat ovat jänniä, sillä en huomaa niiden muuttumista. Olen erilainen eri ihmisten kanssa, vain harvojen kanssa voin olla omaitseni. Pelkään avautuvani joillekkin liikaa ja rankaisen siitä itseäni. Ei ole tarkoitus satuttaa ketään, silti loppupelissä se keneen sattuu olen minä itse. Jos ei muuten niin satutan itseäni. Henkisesti tai fyysisesti, sillä ei ole merkitystä.

Tein sen taas.. En ole tehnyt sitä pitkään aikaan, viimeeksi joskus syksyllä. Mutta nyt taas, pari päivää sitten.. Ja kierre alkoi heti. Joka yö minä teen sen saman, pelkään kohta olevani samassa pisteessä kuin missä olin viime kesänä. Se on kamalaa, se sattuu, se on tyhmää ja koko ajan on mielessä pelko siitä että mitä jos joku huomaa.


Patikointia ja lasi vettä

Haluan hehkuttaa tätä päivää. Ei siinä ole mitään hehkuttamista, joten olisi ehkä parempi käyttää sanaa ''kertoa''. Kuitenkin, päivän tapahtumia..

Heräsin kun kaverini soitti minulle ja pyysi minua patikoimaan. Äiti teki minulle kaksi leipää, en syönyt niitä vaan laitoin ne hyvään talteen aka lipastoni laatikkoon. Aamupalani oli lasi vettä.

Patikoimme jossain metsän keskellä, ja kun pääsimme laavulle niin.. No olimme laavussa.. Koska kaverini oli tehnyt jotain eväitä, jouduin syömään puolitoista joulutorttua ja kaakaota. Sitten kävelimme takaisin eli pois sieltä metsän keskeltä. Oli vähän pimeää ja muutenkin slenderiä.. Lähdimme kotiin kun olimme samoilleet jossain pimessä keskellä ei mitään päälle kaksi tuntia.

Kun tulin kotiin, söin vajaan desin lohi pastaa.

Kaikki ajat tuolla välissä olen ollut koneella ja tämä on nyt hyvin sekavaa koska on kiire kirjoittaa ja asdasd. Ihan sama..

Joulun yössä, valkoisia apinoita pimeässä yössä

aamun ahdistus kännykällä kerrottuna

Heräsin joku aika sitten, makaan vielä sängyssäni, ahdistaa. Tuntuu että olisi parempi jos se maailmanloppu olisi tullut eilen. En halua elää näin, haluan olla kaunis ja laiha. Toisin sanoen laiha jolloin olisin kaunis...

Ahdistuksen syy on kai eilinen. Kaikki meni iltaan saakka ihan ok. Olin syönyt sopivan määrän ja olin tyytyväinen. Päätin etten syö enää mitään, mutta sitten.. Isoäitini tuli meille ja toi pullia, niitä oli pakko syödä koska hän on niin tarkka ja vahtiva ja skslskls. Söin niitä kaksi.. Tuossa kohtaa olin jo pettynyt itseeni. Kuitenkin myöhemmin sain ahmimiskohtauksen ja söin joulutortun, piparin, jonkin muun keksin, leivän ja eines hampurilaisen. Ashshahaga olen kauhea ihminen. Petin itseni taas.

21.12.2012

Maailmanloppu? Eipä ole näkynyt. Mahtaakohan tulla... Ei voi tietää. Okei en ole ikinä tosissanni tähän uskonut, mutta ihan kivahan tätä on sinäänsä miettiä.

If the world ends today, I wanna tell you something.. I love you ♥

Ei mitään järkevää

Kuuntelen tuota ja istun tässä. Köyhä elämä.. <3

Today I wanted to feel the ground, I fainted

Menin aamulla kahdeksalta pirteänä kouluun. Aamupalaa en syönyt, vaan tungin sen huoneessani olevan hyllyn laatikkoon. Tiesin olevani vielä kipeä, mutta ajattelin että kaikki menee ohi ja voin ihan hyvin mennä kouluun. Kyllä minä sinne ihan hvyin meninkin, mutta en koskaan ollut päivän loppuun asti. Pyörryin koulussa kahdesti ja kaverini pakotti minut lähtemään kotiin.

Kotona sanoin äidilleni että minulle tuli vain migreenikohtaus. Ei en valehdellut äidilleni, minulle tuli migreeni, en vain kertonut kaikkea. Hänen ei tarvitse tietää mistään pyörtymisistä koska hän alkaisi vain hössöttää.

Äiti soitti koulumme terveydenhoitajalle ja keskusteli hänen kanssaan jostain migreenilääkkeidenreseptiin liittyvästä. Koululääkäri kirjoitti minulle reseptin, lääkkeet on vain haettava apteekista. Kuulin puhelimen läpi kun terveydenhoitaja puhui syömisistäni.. äääasdfg miksi kaikkien pitää sekaantua, juu okei terveydenhoitaja on sinäänsä ymmärrettävä mutta kuitenkin. Heti tuon puhelun jälkeen äiti toi minulle banaanin.

She baked something

En keksi tapaa aloittaa. On niin paljon kaikkea minkä haluaisin vain päästää ulos.. Noh ei se tuosta vaan käy. Olen perfektionisti ja hieman kömpelö kirjoittamaan, joten tekstini on sen mukaista.

Istun omassa huoneessani ja kuuntelen musiikkia huonoista kuulokkeistani. Omistan paremmatkin kuulokkeet mutta käytän näitä koska näissä on mikrofoni. En tosin puhu kenenkään kanssa juuri nyt, mutta on jäänyt tavaksi pitää näitä kuulokkeita sillä puhun usein poikaystäväni kanssa.

we♥it

Äiti leipoi itsenäisyyspäivänä joulutorttuja, ja olen syönyt niitä tähän päivään mennessä yhteensä neljä. Eilen äiti leipoi pullia. Niitä olen syönyt myös neljä. Rakastan kaikkia leivoksia... Tiedän, minun ei pitäisi, en saisi, mutta silti syön niitä kun äiti tarjoaa. Toisaalta, kun hän tuo niitä huoneeseeni en voi olla syömättä, koska hän alkaisi ihmetellä ja syöttäisi vain enemmän. Näin on käynyt.. Olen syönyt myös jäätelöä kahtena päivänä, eilen ja tänään. 

Juuri tällä hetkellä minua ei ahdista, mutta päivällä kun olin yksin minun päätäni särki, pyörrytti, ahdisti. Olisi tehnyt mieli vain juosta ovesta ulos lumiseen metsään ja olla välittämättä mistään. En tienkään voinut lähteä mihinkään koska ''olen sairas''. Juu joo, en oikeastaan ole enää sairas. Menen huomenna kouluun normaalisti ja yritän näyttää pirteältä.

The first one

Tein tämän blogin koska on pakko päästä taas kirjoittamaan anonyymisti. Olen suunnitellut tätä jo aika kauan, mutta on tullut kaikkea ja en ole koskaan päässyt aloittamaan. Nyt sitten aloitin. Lopullisen inspiraation tämän blogin tekemiseen sain yhden toisen henkilön tekemästä anonyymistä blogista. Kiitokset siis hänelle.

En osaa tähän ensimmäiseen kirjoittaa mitään mistään aiheesta. Kirjoitan paremmin sitten joskus myöhemmin.