It's meee fat Maaario !!

Olin kaverini kanssa espoossa perjantaista maanantaihin, nyt on jo keskiviikko... Eilen olin poikaystävälläni. Olen syönyt ja syönyt ja syönyt. Tiedän että syöminen jatkuu huomenna koska kaverini toisesta kaupungista tai no kunnasta tulee meille. Hän jää meille yöksi, joten perjantainakin on syötävä. Lauantaista en tiedä, sunnuntaista en tiedä. Luultavasti syön silloinkin. Ihan vitun sama, olen läski jo valmiiksi ja lopetan laulun harrastamisen joten voin oksentaa pelkäämättä että ääni menee. Taisiis saattaahan se ääni lähteä, mutta sillä ei ole niin väliä koska en laula. Vittu..

Hmmh näitä kaikkia joka viikko..

En tiedä pitäisikö minun syödä. En tiedä pitäisikö minun olla syömättä. En tiedä pitäisikö minun oksentaa
aina kun olen syönyt. En tiedä mistään mitään. Ja nyt tämä vitun blogger kusee ja keskittää tätä tekstiä saatana. Ihan sama...

En ole viillellyt pitkään aikaan, pitkään ja pitkään mutta silti. Olen meinannut monta kertaa, mutta aina se parempi ääni päässä on ollut vahvempi ja ajatellut seurauksia, joten en ole tehnyt mitään. Pelkään kuitenkin että kohta se taas lähtee käsistä ja heilun saksien kanssa innoissani siitä että näen verta.



Hihh minua jännittää tai pelottaa tai sldklslk jotain en tiedä. Näen yhden ihanan tänään, olen tavannut hänet vain koulussa, mutta nyt näemme ''oikeasti''. Se on pelottavaa ja kivaa samaan aikaan. Tunnin päästä minun pitää lähteä, voisin ehkä alkaa kohta valmistautumaan koska olen hidas.. Nojaa.

Haluun ajaa tommosella ja jäädä rekan alle.

 Juu  tää on sekava mut oon nyt liian asgdfasuydjgasf keskittymään.

oon paska part 55189

Tulin kotiin Espoosta ja minun oli tarkoitus kirjoittaa tänne ihan koneella.. Mutta eeei joku käski minua syömään ja sitten mikä söin ja söin ja oksensin ja söin lisää. En mitään kaikkea oksentanut, naurettavan määrän siihen verrattuna mitä söin. Elimistö on kerännyt nesteitä ja olen turpea ja kaikkien ihmisten näkeminen pelottaa, koska näytän taas siltä kuin olisin raskaana. Ja nyt tämä ei oikeasti ole mitään "pientä turvotusta" vaan olen oikeasti syönyt kohta kaksi viikkoa ihan hirveästi. En saa tätä loppumaan. En jaksa enää. Avauduin hektisesti poikaystävälleni tästä asiasta ja en tiedä enää mistään mitään. Haluan tappaa itseni. Olen läski jolla ei ole syytä elää.

FAT
UGLY
WORTHLESS
BITCH

Drugs, give me drugs, I don't need it but I take what I want

Haluan vetää pään täyteen jotain. Ihan vitun sama että mitä, minua ei kiinnosta. Kunhan saan nämä ajatukset pois. Haluan pois. En kestä.

Tänään oli joku rippkouluun liittyvä kokoontumis paska. Siellä oli paskempaa mitä odotin. Eli täyttä paskaa. Oikeesti vittu en haluu sille saatanan rippileirille kesällä. Siellä syödään vitun miljoona kertaa päivässä ja tänään jo joku saatanan ihmislehmähuora tuli aukomaan päätään siitä miten tärkeää on syödä. Voi vitun vittu. Ei kuulu sille helvetin norsulle miun syömiset! Pitäis ite huolta omasta syömisestään kun näytti että kiloja oli vuosien myötä "vähän" kertynyt. Hyi helvetti, siitä sai hyvän roolimallin siitä millainen en ikinä halua olla. Vaikka tätä menoa näytän jo ensi viikolla ihan samalta kuin se saatanan läski riparin ohjaaja muija.

Ps. Joku ihana vois tulla tänne, hakee miut täält pois ja juottaa miut sellaseen kuntoon että tää paska maailma jää miun tajunnan ulkopuolelle, kiitos!

Say cheese..!

Söin aamulla, oksensin kaiken. Tai ainakin toivon ja oletan niin, sillä sisältäni ryöppysi kiitettävä määrä jotain minkä sisältö ällöttää minua tällä hetkellä. Leipää, juustoa(!!) jogurttia, marjoja.. Hyihyi onneksi oksensin.

Koko loppupäivä meni hyvin. Tai no, iltaan saakka.. Söin pastaa, en mättänyt sitä kaksin käsin tuhottomia määriä, mutta silti söin. Tämän jälkeen söin vielä ruisleivän, ja jo toisen kerran tänään söin juustoa. Ensimmäisellä kerralla tuo keltainen outo hiirten herkku tuli kiltisti ulos sisältäni, mutta nyt en voi oksentaa. Äitini on kotona. Tämä tarkoittaa sitä että se vitun juusto jää pastan ja ruisleivän ohella sisälleni. Fuck yeah!

Alkaa tuntua että jokainen postaukseni on vain epäonnistumista. Ei ikinä onnistumisia missään, aina vain liiallista syömistä.. Ja lisää syömistä, ja vielä vähän syömistä... En vain jaksa enää.

Kirjoitan tätä kännykälläni koska koneeni vittuilee minulle eikä käynnisty..

Anteeksi että olen näin paska

Päivä alkoi hyvin, en syönyt mitään ennen kello 18. Sitten äiti pakottamalla pakotti.. Söin vastahakoisesti jotain salaattia. Syöminen kuitenkin lähti taas käsistä. Söin taas liikaa. Ja taaskaan en löydä syytä elämälleni.




Tunteeni ovat sekavat. En ajattele kuolemaa hyvänä vaihtoehtona juuri nyt, ajattelen että minun on vain rankaistava itseäni. En silti löydä syytä elämälle ja haluaisin kuolla... Tämä on siis hyvin ristiriitaista.

Haluan ajatella elämäni hyviä ja huonoja puolia.

Hyviä puolia:

• Ihana poikaystävä.
• Kaverit. Ei en ole suosittu mutta minulla on muutamia hyviä ystäviä ja kavereita jotka joskus ovat vituttavia, mutta silti he ovat minulle todella tärkeitä.
• Hyvä elintaso kai...
• Koulutus koulu on paskaa, mutta silti se on kai ihan tärkeetä..

Huonoja puolia:

• Ulkonäkö.
• Läski maha kädet nilkat reidet kaula posket sormet hyihyihyi kuole läski!
• Kärsimättömyys, en jaksa odottaa mitään vaan kaiken pitäisi tapahtua nytnytnyt, ja sitten jos ei tapahdu niin tulee kauhea ahdistus ja luovutan..
• Vain yksinkertaisesti se että olen paska ja pilaan aina kaiken.

Asdafsdf elämästä on vaikeaa keksiä mitään.. Keksisin itsestäni pitkän listan kaikkia huonoja puolia. Koska olen huono, en ole tarpeeksi hyvä. Eli olen huono. En vain ole tarpeeksi. 

Sick and tired

Ennen kuin olet aloittanut tunnet pakottavan tarpeen aloittaa,

kun olet tekemässä sitä haluat lopettaa,

et pysty lopettamaan,

jatkat ikuisesti kunnes olosi ja ulkonäkösi voidaan luokitella samaan kategoriaan,

alkutaipaleen hyvä idea päättyy suunnattomaan itseinhoon joka lopulta päättyy tukahtuneisiin kyyneliin.

Mitä siis voitit? Et mitään, muista se ensi kerralla.

Hmm jännittävää. En ollut koulussa, makasin koko päivän toimettomana sohvassa. Olin koneella, sain uuden ystävän. En siis kuluttanut yhtään vaikka söin kuin mikäkin olento joka kykenisi lentää vain kolmen avaruusaluksen voimalla. Minä en kykene lentämään vaikka haluaisinkin..

Ajattelin aamulla että ''heei olen yksin kotona, kukaan ei vahdi, ei tarvitse syödä, jippiii'' mutta sitte joku läski ahmija päässäni huuti ''syö aamupalaa, hehehhe tuolla on karkkeja syösyösyö!''. Uskoin valitettavasti tuota ahmijaa. Söin jogurtin ja karkkeja. Paljon karkkeja. Sitten join vettä, ja lisää vettä, ja vielä vettä. Niin paljon että en enää kyennyt. Kierin suurinpiirtein keittiön lattialla vesilasi kädessä. Kävelin vessaan, sormet kurkkuun, oksensin. Oksensin ulos makeaa värikästä karkki mössöä jonka olin hetki sitten syönyt. Olin jollain erittäin kierolla tavalla niin onnellinen. Katsoin kasvojani peilistä ja näin vetiset ja elämään väsyneet silmät, jotka silti hymyilivät tuon omalla tavallaan saavutetun saavutuksen takia. 

Päivällä minun olisi ollut tarkoitus syödä jotai valmisruokaa.. Se näytti hyvältä kuvassa, mutta todellisuus muistutti minua biojäte astiasta. En siis syönyt sitä. Olin sitten sohvassa ja mutustin jotain muuta jännittävää samalla kun olin koneella. Oksensin taas. Tällä kertaa en yhtä paljon kuin aikaisemmin, mutta silti. Tällä kertaa kokemus ei ollut yhtä ihana vittu kun kuulostan sairaalta sillä paine oli jotenkin suurempi ja alkoi sattua päähän ja rintaan.... No kuitenki ruoat tulivat ulos..

Niin totta.. Eilen ajattelin että tänään en syö. Olen paska ja söin. Jos nyt ajattelen että huomenna en syö, mitä tulee tapahtumaan? Ei, en saa syödä. En en en. 

Nyt vielä jotain outoja kuvia kun ei ole ollut kuvia...
 

Käsitys vähästä on vaikea ymmärtää

Kohta halkean. Ei edes ole mahdollista että söin niin paljon. Miksi söin? Sattuu joka paikkaan. Eilen illalla kun olin kirjoittanut tänne, äitini teki jotain torttuja.. En olisi halunnut syödä, mutta äiti käveli luokseni ja tunki käteeni tortun. Söin sen. Kävelin keittiöön, söin toisen, kolmannen, menin laskuissa sekaisin..

Jos alan syödä olen kuin robotti joka vain kävelee ruoan luokse ja ahtaa kaiken sisäänsä. Ei ole kai mahdollista syödä vain vähän, tai jos syön ''vähän'', muuttu käsitys vähästä todella nopeasti. Viisisataamiloonaa torttua ei ole vähän! Ei todellakaan.

En uskalla mennä vaa'alle, sillä pelkään sen näyttämää lukua. Olin onnellinen kun viimeeksi tapasin tuon valkoisen ja mekaanisen ystäväni, se oli silloin vielä ystäväni. Nyt olen itse pilannut kaiken noilla helvetin tortuilla. Vaaka ei ole enää ystäväni, kukaan ei ole. En halua nähdä ketään. Olen taas kuin virtahepo. Ei minuun voi mahtua niin paljoa ruokaa, ei vain voi, se ei ole mahdollista.

Minulla on kuumetta joten vanhemmat kieltävät liikkumisen, kaikki ruoka siis vain muuttuu läskiksi sisälläni.. En mene huomenna kouluun. Vaikka minulla ei olisi kuumetta en mene kouluun, en en en. Kukaan ei saa nähdä minua.

Minua ahdisti eilen illalla todella paljon, vielä enemmän kuin nyt. Istuin tunnin huoneeni nurkassa ja en uskaltanut nousta, sillä en halunnut nähdä itseäni peilistä. Välillä nousin ja katsoin olisiko Jumala armahtanut minua ja tehnyt minusta kauniin tai tappanut minut. Kumpaakaan ei ollut tapahtunut vaan näin aina itseni ja kamalat läskit jotka nauroivat minulle ivallisesti murtaen paloja jo kauan sitten kuolleesta itseluottamuksestani. Meinasin tehdä sen taas. Olisin halunnut tappaa itseni. Poikaystäväni puhui minulle ja ''piti minua kiireisenä'' joten en jäänyt yksin ajatuksieni kanssa.. Näytin hirveältä. Näytän nytkin. Päässä on pyörinyt eilis illasta asti vain yksi ajatus ''hyi läski, mene oksentamaan!''. Menisin ja oksentaisin jos osaisin. En vain osaa. Miksi minulle ei tule sitä refleksiä? Kaikki ruoka haluaa pysyä sisälläni ja tehdä minusta valtavan. Ihanaa...

Taaskaan ei kuvia...

What we called love...

Lupasin kirjoittaa, nyt kirjoitan. En ole omalla lagibugi koneellani, vaan epäomalla tabletilla. Hihh nyt on pakko hehkuttaa tätä tablettia, koska tämä on kiva.. :D #materialismionnellisuus(::: Noniin, ei tämä edes ole minun, mutta ihan sama.

En ole kirjoittanut nyt viime sunnuntain jälkeen, olen ollut liian kiireinen.. Joo kyllä, kiireinen tai en vain ole jaksanut koska olen laiska ja asdasf. Mutta nyt kerron viime viikosta.

Maanatai:
Mukava päivä jolloin en syönyt mitään.

Tiistai:
Mukava päivä jolloin söin lakritsa karkin kaverillani, mutta en muuta.

Keskiviikko:
Päivä jolloin olin pitkään koulussa jonkun esityksen takia. Musiikinryhmämme soitti opettajien tapahtumassa ja ennen tätä kävimme ''kahveilla''.. Kaverini pakotti syömään jonkun pullan koska en ollut aiemmin syönyt mitään. Se oli niin ahdistavaa. Söin ihan pieniä paloja itku kurkussa ja näytin varmaan ihan tyhmältä. Muut olivat jo syöneet ja minä olin hitain ja viimeisenä siinä ja kaikki katsoivat ja yäh... Sitten vielä monen tunnin jälkeen rehtori syötti minulle jonkun appelssiinin. Meidän koulussa on outo uusi rehtori joka valvoo kaikkea liikaa ja on hirveän tiukka kaikessa.. Kun pääsin kotiin ajoin kuntopyörällä, en muista kuinka kauan, mutta poltin 540kcal.

Torstai, eli ystävänpäivä:
Aamulla äiti pakotti syömään ja söin 1rkl rahkaa. Koulussa oli penkkarit ja kaveri syötti minulle kaksi mariannea, koulun jälkeen poikaystäväni syötti minulle geisha suklaakarkin. Illalla menimme poikaystäväni kanssa syömään kiinalaiseenravintolaan. Söin siellä kaksi palaa ananasta, palan kurkkua ja tomaattia, kahdenlaista riisiä ja jotain kastiketta. Menimme tämän jälkeen elokuviin jonne ikärajan takia emme olisi laillisesti päässet, kuitenkin pienellä valkoisella valheella pääsimme sisään ongelmitta. Koska elokuva alkoi myöhään ja olimme kaupungilla jo montaa tuntia aikaisemmin, kävelimme yli tunnin jossain vain ympyrää. En tiedä oliko aika yli tunnin vai yli kaksi tuntia, mutta se oli kivaa koska poikaystäväni on ihana.. :) Elokuvia ennen näimme jotain poikaystäväni kavereita jotka olen kyllä nähnyt koulussa monesti, mutta keille en ole koskaan liiemmin puhunut. Se oli pelottavaa ja tunsin itseni pieneksi (siis en kooltani..) ja tyhmäksi heidän rinnallaan. Ystävänpäivä oli silti kiva, tosin olisin halunnut antaa yhdelle kivalle ystävänpäiväkortin mutta en kuitenkaan olisi uskaltanut antaa sitä ja asfasd :D En tiedä, annan sen hänelle ehkä myöhässä sitten kun uskallan.. c:

Perjantai:
Meni hyvin iltaan asti... Äiti teki pastaa jota sitten söin liikaa peston kanssa. Söin myös kiivin (vai onko se kiiwi vai kiwi vai mitäää en tiedä, kuitenkin se karvainen hedelmä) ja palan after eight suklaata. Sitten menin jotain hyppimään alakertaamme ja äiti tuli sinne ja en huomannut ja asfaf.... Hän ihmetteli ja oli vihainen koska olin/olen edelleen vähän kipeä. Selitin että koulun takia pitää tehdä jotain tällaista ja sitten ööö halusin vain kokeilla ja nyt ei olllut muuta tekemistä. Hän ragesi minulle siitä miten ei saa kuntoilla jos on kipeä. Mutta mutta mutta kun ei se edes ollut oikeastaan kuntoilua ja en eds ollut mitenkään hirveän kipeä..

Lauantai eli tämä päivä:
Olen kipeä ja en voinut mennä tallille ja olen läskiintynyt kotona. Söin aamulla maitoon tehtyä puuroa ja jotain isoäitini tekemää hilloa joka on oikeastaan vain murskattua omenaa ja karviaista. Poikaystäväni pyöräili 12km meille eikä kertonut minulle tulostaan. Olin yllättynyt ja toki iloinen. Kun hän sitten lähti, minulla oli tylsää.. Äiti teki ruokaa, lohta. Ja sitten söin. Söin myös jotain pullaa, ja mehua. Nyt on huono olo. En halua syödä enää ikinä. Jeee.... Kuitenkin syön huomenna koska olen koko päivän kotona vanhempieni kanssa.


Varmaan kaikki kuolee tylsyyteen koska mitään kuvia ei ole ja minäkin kuolen, mutta nyt en jaksa etsiä.. :Dd  Ja nyt puhun eli kirjoitan skypessä muutaman tyypin kanssa. c:

Fädäri kirjoittaa kännykällään sängyssä joka on sohva

Olen nukkunut koko tämän illan. Sitten heräsin, ja söin.. Nyt ahdistaa ja olen käymässä taas nukkumaan. Kirjoitan tätä kännykälläni, mutta lupaan että kirjoitan koneella paremmin tämän viikonlopun aikana.

Weekend, my lovely enemy.

Ahdistuksen täyteinen viikonloppu. Eilen toisen isoäitini syntymäpäivät ja tänään toisen isoäitini luona kylässä muuten vain. Siis ahdistuksen lisäksi isovanhempi täyteinen viikonloppu. 

Siellä syntymäpäiväillä oli paljon sukulaisiani ja kaikki istuivat kanssani saman pöydän ääressä, ja katsoivat kun söin söin ja söin. Söin paljon liikaa. Ahdisti. En voinut kieltäytyä, koska yleinen puheenaihe siitä miten en syö, ei ole toivottava. Kaikki tarjosivat minulle kaikkia erilaisia herkkuja ja söin kiltisti kaikkea. Vittu miksi selitän. Olen paska ja toivoton, petin kaiken, söin. 

Tänään ei ollut yhtään parmpi päivä kuin eilen. Söin tämän _toisen_ isoäitini luona hernekeittoa. Ja leipää ja mehua ja laskiaispullaa.. Hirveä tappoähky ja huono olo henkisesti ja fyysisesti. 

Tämän viikonlopun aikana olen yrittänyt oksentaa monta kertaa, todella monta. Olen juonut suolavettä litroittain ja tunkenut esineitä kurkkuuni, kumartanut posliinijumalaa toivossa että saisin hukutettua nielemäni synnin. Ei mitään. En vain osaa. En osaa mitään...

Kun olen nyt ahminut kaksi päivää, näytän siltä että olisin raskaana. Oikeasti. En halua mennä huomenna kouluun. En halua että kukaan näkee minua tällaisena entisetä virtahevon olemuksesta vielä suurempana. Tiedän että menen kouluun kuitenkin... On pukeuduttava valtavaan paitaan mistä kukaan ei voi nähdä minun raskausmahaani. 

Olin tänään myös kirkossa koska rippikoulu. Yleensä kuolen tylsyyteen istuessani puisilla penkeillä kun joku kertoo jostain minkä en usko olevan totta. Tänään tapahtui kuitenkin poikkeus. Aiheena oli paasto. Henkilö, jota papiksikin kutsutaan, kertoi siitä miten raamatun mukaan olisi pääsiäisen aikaan paastottava 40 päivää. Hän korosti että se ei tarkoita vesi paastoa jolloin ei syödä mitään ja lopulta kuollaan nälkään, hän puhui pikemminkin jostain ''lähemmäs Jumalaa tulemisesta''. En tajunnut siitä enää mitään. Tajusin vain sen että haluan paastota taas. Huomenna lähtee (: Luultavasti ensin taas kolme päivää.. Nojaa en tiedä, olen niin paska etten tiedä pystynkö sitäkään.. Ihan vitun sama. EN SYÖ.

Colors of the rainbow

Söin koulussa palan kääretorttua koska kaverillani oli ollut köksää ja hän pyyti minua maistamaan. Ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Koulusta kotiin ja kuntopyörällä ensin 30min/400kcal sitten tauko ja vielä 10min/101kcal. Dist. joku 6-8. 

Äiti tuli kotiin, sanoin sille että olen syönyt. Illalla kaverini tuli meille suksien kanssa ja sanoi että hän lähtee mukaani hiihtämään, no ei siinä ollut mukisemista. Ennen kuin lähdettiin äiti pakotti minut syömään, joten söin puolikkaan rahkan mihin pilkoin puolikkaan banaanin. Sitten lähdimme hiihtämään. Hiihdimme kaverini kanssa tunnin hyvin rauhallisesti.. /350kcal. Sitten tulin kotiin. Isäni oli tullut kotiin kun olin ollut hiihtämässä ja tietenkin minun piti taas syödä. Jauhelihakeittoa ja leipä. 

Nyt vain olen tässä ''sängyllä'' ja ''puhun'' poikaystäväni kanssa skypessä. Tämä siis oikeasti on sohva, mutta koska nukun tässä se on minulle sänky. Ja en puhu hänen kanssaan tällä hetkellä vaan kirjoitan eli puhun kirjoittaen eli en tiedä onko sille sanaa, tai no ''chattailla'' mutta koska se on tyhmä sana, en käytä sitä. Puhu/kirjoitan eli puhun kirjoittamalla hänen kanssaan. Hmm hirveä selitys :Dd

En ole ahdistunut tällä hetkellä, olen itseasiassa aika iloinen :D Pakko laittaa tähän kaikkia kivoja värikkäitä kuvia koska olen jotenkin värikkäällä tuulella ja aaaaa sateenkaaret on jotain niin ihanaa! 

Where's my happy ending?

Siinä meni minun paastoni. Söin tänään. Vaivaiset kolme päivää olin syömättä ja tänään söin. Nojaa, tavoitteni oli olla kolme päivää syömättä mielellään enemmän, mutta kuitenkin.. Pääsin tavoitteeseeni mutta en siitä yhtään yli.

why all is gone, why everything ends, when darkness come, when light goes left,

I think about you, think about you all night,

I don't forget you, forget even I die.

Päivän saldo:
Koulussa kasvishernekeittoa maksimissaan puoli desiä, koska otin sitä reilusti vajaan kauhallisen ja en syönyt läheskään kaikkea..
Koulusta kotiin ja kuntopyörällä 30min, dist.
noin 8 ja kulutus kokonaisuudessaan 402kcal.
Lihaskuntoa ja venyttelyä noin 1h. Lihaskunto oli pelkästäään vatsoja ja kyykkyjä, venyttely oli venyttelyä..
Tämän jälkeen äiti tuli kotiin ja teki, aka otti pakkasesta, ruokaa. Oli syötävä pöydän ääressä, joten äiti näki kun söin ja minun oli siis syötävä..
Lähdin koiran kanssa lenkille, juoksua ja kävelyä yhteensä 50min.
Tästä eteenpäin kaikki kusee;
Tulin kotiin ja äiti löysi jonkun reseptin johonkin kakkuun ja sitä oli kokeiltava.. Aloin tekemään kakkua. Söin sitä taikinaa. Ja kun se oli valmista söin sitä itse kakkua 2 palaa.

Olen tyhmä. Jos en syö, kaikki on hyvin. Jos syön jotain ja lupaan itselleni että syön "vähän" alan ahmia ja syön aivan liikaa. Minun pitää keksiä keino saada tämä tapa loppumaan. En vain kestä enää tätä tunnetta kun on syönyt liikaa ja on huono olo sen takia. Ahdistaa. Oksentaisin jos osaisin, mutta koska olen paska ja en osaa, pysyvät ruoat sisälläni. Jippii!!<--huomaa valtava sarkasmi joka laajenee avaruuden ytimeen saakka.

Nyt tämä läski hukuttautuu ahdistukseen ja alkaa miettimään syntejä syviä.

I think there's just many actors, so why should I believe?

I didn't eat for three days so I could be lovely.

Sekavat tunteet. En ole syönyt kolmeen päivään mitään. Toisaalta olen todella onnellinen, mutta toisaalta minua vain ahdistaa se miksi olen läski ja ällöttävä ja hyihyihyi.

Ihmettelen että minulla ei edes ole ollut nälkä. Joskus vaikka syön, minulle tulee näläntunne. Nyt sitä ei ole tullut ollenkaan. Minua ei ole alkanut särkeä päähän, ei ole pyörryttänyt. Tai no, tänään kun kävelin kouluun pyörrytti vähän, mutta ei mitenkään merkittävästi, ja tänään kun heräsin aamulla tuntui että maailma pyörii. En kuitenkaan pyörtynyt, ei ollut edes lähellä. 

Tunnen onnistumisen tunteen koska en ole syönyt. Toisaalta minua vain ahdistaa. Tämä on hirveän sekvavaa ja minä olen hirveän väsynyt. 

Jotkut kehottavat minua syömään, toiset yrittävät pakottaa, jotkut paniikissa selittävät mitä kaikkea pahaa voi käydä. Naah en usko heitä... Toinen puoli minusta uskoo, mutta toinen puoli ei. Se puoli joka uskoo kaiken olevan vain katalaa suunnitelmaa lihottaa minua, tehdä minusta kamala ja saada minut tappamaan itseni on se vahvempi puoli. Se voittaa ja jyrää alleen sen toisen puolen joka yrittää sanoa heidän olevan oikeassa. Uskon kaikkea ehkä pienen hetken, mutta kohta äänet päässäni alkavat huutamaan.

''hyi läski mksi syöt?? ei todellakaan pitäisi! Maistuuko hyvältä? Fuck it, syö sitten ja kasva niin isoksi että et mahdu tähän maailmaan, liho koko loppuelämäsi ja kuole ylipainoon pikaruokalan tiskille odottaessasi XXXXXXXL ateriaa tupla rasvalla, sitäkö haluat?! Hyi helvetti jos kyllä niin hommaa ase ja ammu itsesi. Jos syöt, ammu itsesi! Vähintään viiltele. Kaikki haluaa vain päästä sinusta eroon ja siksi sanovat että sinun pitäisi syödä, sinun ei oikeasti todellakaan pidä syödä! Etkö kaipaa tunnetta jolloin täriset ja sinusta tuntuu kuin pyörtyisit, olet kevyt kuin pieni tuulenvire ja sinussa on vain puhdas sielu ja luut. Kauniit luut jotka näkyisivät jos et olisi noin vitun läski!!!!! Kuole kuole kuole. Sinulla ei ole syytä elää, rumilla ei ole oikeutta elää. Vain laihat ovat kauniita!''

En tiedä enää mihin uskoa. Kaikki kuulostaa vain pinnalliselta puheelta ja tuntuu kuin maailma olisi täynnä todella hyviä näyttelijöitä. En jaksa. Aina kun yrtiän jotain, joku tulee ja sanoo että teen väärin.. En vain ole tarpeeksi.

You called me fat, now I'm trying to starve myself.

Am I enough now?

Cause baby I'm leaving on Monday morning

Jännittävää, en ole syönyt tänään mitään. Olen jollain hyvin kierolla tavalla todella onnellinen, vaikka tämä on vain yksi päivä. On ollut pitkä tauko totaalisesta syömättömyydestä, aina joku on pakottanut syömään edes jotain. Nyt kun sitten en ole syönyt todellakaan mitään, oloni on ihana. Huominen samalla lailla niin minulla olisi kivaa!

Otsikko ärsyttää, koska ... en tiedä. Ärsyttää vaan, mutta ihan sama. Nyt käyn ehkä nukkumaan eli yrittämään nukkumista.

Liian sekava päivä +hektistä juoksua

"So wake up sleeping beauty

I love u today and kill you tomorrow" 

                                                    SWPB - Sleeping beauty 

Joskus kaverittomuudesta olisi hyötyä, paljon hyötyä. En sano että haluaisin vajota syvään yksinäisyyteen täysin, on se käynyt mielessä mutta ei, haluaisin vain omaa rauhaa. En halua että perässäni juostaan koko ajan ja kaikkia tekemisiäni vahditaan. En voi tehdä mitään ilman että joku tietäisi siitä, en voi lähteä minnekkään ilman että joku kysyisi minne menen. En jaksa sitä että minun perässäni juostaan ja minulle lähetetään sata kauhistunutta tekstiviestiä jos en ole sanonut missä tarkalleen olen ja mitä minulle kuuluu. En jaksa jauhaa samoja asioita montaa kertaa ja saan yliannostuksen ihmisitä jotka pyörivät ympärilläni kokoajan. En kuitenkaan voi sanoa ettenkö välittäisi heistä. Joskus haluaisin vain lähteä selvittelemään ajatuksiani _yksin_ jonnekkin muualle, kauas pois. 

Olen syönyt tänään kuin ylipainoinen mies buffet ravintolassa..

Aamulla isäni oli tehnyt aamupalaa jota oli syötävä pöydän ääressä. Söin siis isän tekemän leivän joka sisälti: Jonkun oudon kauraleivän, voita ja kalkkunaleikkeen. Sitten join lasin appelssiinimehua.

Lähdimme käymään isoäidilläni, kävelimme sinne huimat 1,5km.. Istuimme pöydän ääressä ja isoäitini katsoi minua ja kysyi ''onko siulla anoreksia kun siusta on tullu noin pikkunen? Se on kuule paha tauti, pittää syyä!''. Olin ihan äimänä, mitä helvettiä se kyselee!? Ensinnäkin en ole ''pikkunen'' ja toiseksi.. En keksi mitään toista, mutta ei, en ole ''pikkuinen''! Kun isoäitini oli tuon sanonut, hän antoi minulle lautasen missä oli kaksi suht pientä muffinssia, tuulihattu ja kaksi piparia. Sitten hän sanoi ''syöppä nyt kulta kun siun pitää vähän kasvaa''. Olin taas äimänä, mutta söin. Söin söin söin, kaiken mitä lautasella oli ja tämän jälkeen isoäiti tuli taas luokseni ja antoi minulle jäätelöä. Mitä helvettiä!? Enkö juuri syönyt satamiljoonaa kaloria? Eikö se riitä!? Miksi jäätelöä..? No söin sitten jäätelöä, jee...

Lähdimme kotiin, eli taas kävelyä se samainen 1,5km. Kotiin päästyäni lähdin lähes suoraan kaverini kanssa kaupungille missä kävelimme pari tuntia. Ennen kuin lähdimme pois kaverini sanoi että hänellä on nälkä.. Menimme Subwaylle ja söin puolikkaan leivän missä oli tonnikalaa ja kurkkua. Miksi söin? Koska mukana oleva kaverini oli juuri se joka vahtii syömisiäni. Hän tilasi minulle ruoat eli sen leivän ja semmoisen vitun keksin. Sittenpähän söin.. Taas. 

Lähdimme bussilla kaupungista ja menin kotiin. Äiti kysyi söinkö kaupungissa, sanoin että söin mutta silti hän alkoi tuputtaa ruokaa. Söin siis taas.. Leivän jossa oli kalkkunaa, mehua, jotain outoa lihaa pienen palan, taas mehua, jogurtin vihaan tuota kirjoitus tapaa, mutta koska kirjakieli niin kirjakieli ja lisää mehua. Sitten olin ähky ja ahdisti. 

Kello oli puoli kuusi ja minun oli lähdettävä kirkkoon koska rippikoulu.. Kävelin sinne, ehkä huimat 1,5km? Sitten istuin siellä ja ahdistus nousi koko ajan. Ruoat sisälläni ahdistivat, liikaa, kaikki oli vain liikaa. Kun kirkko päättyi, menivät muut syömään jotain piirakkaa kirkon takaosassa olevaan paikaan jolle en keksi virallisempaa nimeä, minulle se olisi ollut kuin itsemurha joten lähdin pois. Ajatuskin mistään syötävästä kuvotti. Astuin ulos kirkon ovesta ja kävelin pari metriä. Sitten en enää kestänyt, oli pakko juosta. Juoksin hektisesti ympäri jotain maailman epämääräisintä lähiötä kirkon takana. Näytin varmaan hullulta koska minulla oli erittäin huonosti juoksemiseen soveltuvat vaatteet. Juoksin silti. Ympäri ja ympäri sitä samaa lähiötä. Pelkäsin että joku näkee minut, en tiedä miksi pelkäsin sitä mutta silti pelkäsin. Juoksin ja juoksin ja juoksin. Pakkas ilma sattui keuhkoissa, mutta samalla se tuntui hyvältä. En muista koska viimeeksi olen juossut itseni tuohon kuntoon. Juoksin puolitoista tuntia sitä samaa lähiötä ympäri. Ohitin samat talot moneen kertaan ja lopulta en saanut enää henkeä. Katsoin kelloa, lähdin kotiin. 

Ja paskasta kukkiin lumpeet

Pääni ja kehoni ovat nyt täynnä tunteita. Hyviä ja ei niin hyviä. Rakastan poikaystävääni, mutta välitän myös paljon yhdestä toisesta henkilöstä. Kaikessa on jotain hyvin outoa ja sekavaa. Ei, en petä poikaystävääni. Tämä toinen henkilö on vain kasvanut todella tärkeäksi vaikka en ole tuntenut häntä kauaa. Hänelle pystyn puhumaan, toki puhun poikaystävällenikin periaatteessa kaikesta, mutta mutta mutta.. En tiedä. Se on vain jotenkin erilaista. He molemmat ovat mielessäni kokoajan. En tiedä voinko puhua rakkaudesta molempia kohtaan? Se on ehkä vähän epäkorrektia, mutta sinäänsä totta.

Söin tänään koulussa jotain broilerijauheliha makaronilaatikkoa, mielestäni ihan liikaa. Istuin samassa pöydässä joidenkin luokkalaistemme kanssa ja yht'äkkiä yksi tyttö, luokallani 1. luokasta asti, sanoi: ''Df oon siusta ihan kauheen huolissaa oikeesti! Miks syöt noin vähän? Kato nyt miuta mite paljo syön, oon iha possu siun rinnalla. Oikeesti mite noi farkut alkaa olla liian isot?? Siun perse pienenee!!! SE EI OO HYVÄ JUTTU. Pitää olla jotain.. skdksjs. Oikeesti oon huolissaa, ota miut nyt tosissaa.'' 
Tilanne oli epämiellyttävä. Olisin vain halunnut lähteä pois, mutta en voinut. Selvisin siitä hymyilemällä ja vastaamalla jotain epämääräistä. Jouduin syömään kaiken ruokani, koska kaikki vahtivat ympärilläni ja en halunnut tilanteen uusiutuvan. Oli kamala tunne kävellä tyhjän lautasen ja tarjottimen kanssa ruokalan halki linjastolle mihin astiat palautetaan.

Itketti ja ahdisti, en itkenyt. Olisin mennyt vessaan ja oksentanut ja itkenyt ja ollut siellä kunnes ahdistus loppuu, mutta ei kun ei kun ei. Kävelin kaverini kanssa jonnekkin ja olin siellä. Kaikki ruoka sisälläni. Ei sillä että osaisin vieläkään oksentaa..