Pääni ja kehoni ovat nyt täynnä tunteita. Hyviä ja ei niin hyviä. Rakastan poikaystävääni, mutta välitän myös paljon yhdestä toisesta henkilöstä. Kaikessa on jotain hyvin outoa ja sekavaa. Ei, en petä poikaystävääni. Tämä toinen henkilö on vain kasvanut todella tärkeäksi vaikka en ole tuntenut häntä kauaa. Hänelle pystyn puhumaan, toki puhun poikaystävällenikin periaatteessa kaikesta, mutta mutta mutta.. En tiedä. Se on vain jotenkin erilaista. He molemmat ovat mielessäni kokoajan. En tiedä voinko puhua rakkaudesta molempia kohtaan? Se on ehkä vähän epäkorrektia, mutta sinäänsä totta.
Söin tänään koulussa jotain broilerijauheliha makaronilaatikkoa, mielestäni ihan liikaa. Istuin samassa pöydässä joidenkin luokkalaistemme kanssa ja yht'äkkiä yksi tyttö, luokallani 1. luokasta asti, sanoi:
''Df oon siusta ihan kauheen huolissaa oikeesti! Miks syöt noin vähän? Kato nyt miuta mite paljo syön, oon iha possu siun rinnalla. Oikeesti mite noi farkut alkaa olla liian isot?? Siun perse pienenee!!! SE EI OO HYVÄ JUTTU. Pitää olla jotain.. skdksjs. Oikeesti oon huolissaa, ota miut nyt tosissaa.''
Tilanne oli epämiellyttävä. Olisin vain halunnut lähteä pois, mutta en voinut. Selvisin siitä hymyilemällä ja vastaamalla jotain epämääräistä. Jouduin syömään kaiken ruokani, koska kaikki vahtivat ympärilläni ja en halunnut tilanteen uusiutuvan. Oli kamala tunne kävellä tyhjän lautasen ja tarjottimen kanssa ruokalan halki linjastolle mihin astiat palautetaan.
Itketti ja ahdisti, en itkenyt. Olisin mennyt vessaan ja oksentanut ja itkenyt ja ollut siellä kunnes ahdistus loppuu, mutta ei kun ei kun ei. Kävelin kaverini kanssa jonnekkin ja olin siellä. Kaikki ruoka sisälläni. Ei sillä että osaisin vieläkään oksentaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti