Käteni puutui äsken

En keksi mitään. Olen väsynyt. Liian väsynyt.. En tiedä miksi, mutta olen vain.

Jotain muka syvällistä paskaa

Joskus vielä onnistun pilaamaan kaiken, lopullisesti. Pelkään sitä kokoajan. Liikun hauraan lasin reunalla, pienikin virhe ja tipun. Toisaalta haluaisinkin tippua, unohtaa kaiken ja pudota ikuiseen pimeyteen. Joku kuitenkin pitää minut tuon mystisen lasin reunalla tasapainottelemassa. Haluan tällä hetkellä vain päästää irti ja lähteä. Haluan paeta jonnekkin kauas missä ei olisi ketään eikä mitään, ei mitään tuttua. Voisin kerrankin olla yksin, ilman vaaraa pilata kaikki omalla olemuksellani.

Kuulin jostain lauseen ''jos et puhu, sinuun ei satu. vaikka sinuun sattuisi kukaan ei huomaa, älä siis puhu.'' Suunnittelin toteuttavani tuon, mutta en pysty. Aina sanon jotain, joku huomaa jotain, ja sitten olen jo turvallisen puhevyöhykkeen ulkolaidalla, kohta laidan yli.

En keksi otsikkoa koska olen niin vitun paska kaikessa

Roses are red, violets are blue,
I am fat so fuck you too.

Minua vituttaa, kaikki, taas, vittu, vitun, vittu. Kiroilen liikaa, kai. Ja käytän pilkkua liikaa, näköjään. Ihan vitun sama, ketään ei kuitenkaan kiinnosta.

Viime viikko meni niin vitun paskasti että en ees jaksa ajatella. Okei ajattelen ihan koko ajan, mutta en haluaisi ajatella. Vanhempani ja kaverini käytännössä pakottavat minut syömään ja se ahdistaa. Koulussa on sitä vitun köksää kolme kertaa viikossa, koska minut laitettiin väkisin sille kurssille, se ahdistaa. Koko tämä jakso koulussa on ollut ahdistava, koska köksä. Onneksi tämä loppuu kohta. Enää viikko (okei en oo varma) tätä helvettiä jäljellä. Sitten alkaa uusi jakso, ja luultavasti olen sittenkin ihan yhtä sekaisin ja sagfashg.

Asdasfsd en tiedä ikinä mitään ja olen ihan sekava ja en jaksa enää ajatella koska ei ole vittu väliä jos on niin helvetin asdasfas... Kirjakielikin kusee. Ei voi mitään.

En vieläkään osaa oksentaa, ja haluan käyttää veistä johonkin tarkoitukseen. Yritän kuitenkin olla tekemättä mitään, koska poikaystäväni olis ihan mad jos se huomaisi yhtään lisää arpia tai mitään missään...

Kiitos ja hyvää yötä aka hyviä painajaisia toivoo joku joka vihaa itseään ja ei jaksa enää ja suunnittelee itsemurhaa joskus öisin.. (: Joskus aka usein 

I never wanna see u unhappy

"Goodbye, my almost lover 

Goodbye, my hopeless dream

I'm trying not to think about you

Can't you just let me be?"

A Fine Frenzy - Almost lover

Kuvia ja ''runoja''..

Vielä kerran sain katsoa syvälle kirkkaisiin silmiisi, 

hetken verran luulin olevani onnellinen, 

pimeys laskeutui ja tunsin tyhjyyden,

havahduin,

olin kai sekaisin. 

Kohta lopetan, kohta aloitan, kohta unohdan, kohta kadotan,

tunteeni joita en halua muistaa, ne siis piilotan.

Pitkään ja rauhassa,

kyynelten ääni,

pitkään ja rauhassa,

kuule se ääni,

kaukana kaikesta,

kyynelten ääni,

pitkään ja rauhassa,

kuule minun ääneni.

Oli pakko tunkea tänne jotain minun omia eeppisiä runo väkerryksiä. Joopa joo. Olenpa luovalla tuulella. Kirjoitan varmaan kohta jotain kappaletta mitä olen pyöritellyt päässäni jo jokusen päivän. En vain ole saanut sitä paperille. Toisaalta, en viitsi kirjoittaa sanoja jos en pääse kokeilemaan melodiaa pianolla. Kello on jo sen verran etten enää saa soittaa pianoa, joten soitto taitaa jäädä huomiseen tai ylihuomiseen tai sitä seuraavaan päivään.. Hmm nojaa. Sen näkee joskus. 

Hampurilainen, karkit ja kakku muodostavat läskiinnyttävän kombinaation

Jollain sentään on kauniit jalat, minun jalat eivät kohta enää mahdu tähän universumiin koska paisun ja paisun ja lihon ja lihon.

Tappakaa tappakaa tappakaa, taas kerran.. Olen syönyt ihan liikaa. Koulussa oli paskaa ruokaa, mutta koska olin syömässä kahdestaan toisen parhaan kaverini kanssa, oli minun pakko näyttää siltä että syön. Söin haarukallisen Kallen kalalaatikkoa ja lasin vettä. Sitten koulussa edelleen, hörppäsin jotain sokerista pillimehua. Sitten köksän tunnilla melkein pala jotain helvetistä tullutta kääretorttua.. Menin kotiin, en syönyt mitään kaikki okei vielä silloin. Sitten hahaa äiti tulee kotiin ja tuo jotain hampurilaisia.. Kiitos äiti....... Nooh koira tykkää hampurilaisista, mutta silti söin siitä itse ihan liikaa. Tuon jälkeen isoäitini tuli meille ja toi jotain karkkeja. Poikaystäväni vakuutteli minulle että ei näin vähästä liho, ihan hyvin näitä voit syödä. Pienen hetken uskoin häntä ja söin. Söin karkkeja.. Poikaystäväni lähti meiltä ja ajattelin etten syö enää mitään. Kohta äitini huuti minut keittiöön koska hän oli laittanut minulle leivän ja palan jotain kakkua (?). Söin ne. Söin vielä toisen palan kakkua ja mehua. Sokeri mehua... Sitten alkoi ahdistaa. Menin vessaan ja yritin oksentaa, tuloksetta. Taas sama lopputulos jolloin alan vain yskimään. Äitini kysyi minulta mitä yskin ja että en  kai oksenna, vastasin että en ja lopetin oksentamisen yrittämisen.. Menin suihkuun ja istuin puolitunia puoliksi itkien kylpyhuoneen lattialla. Aamen.

Taas kännykän luultavimmat kirjoitusvirheet, anteeksi.

Ahdistus on piste com

Please give me some variation

Haluan lentää pois. Vaikka ihan lentokoneella jos ei muuta. En jaksa elää täällä missä olen, sillä jokainen päivä tuntuu samanlaiselta puurolta. En erota viikon tapahtumia toisistaan, jokainen päivä tuntuu samalta. Näen samat ihmiset, käyn pääpiirteiltään samat keskustelut ja näen peilistä samat läskit, joka päivä. Joka vitun päivä ahdistun lähes samoista asioista ja pääasiassa siitä miten läski ja kuvottava olen. Haluan vain olla kaunis, kaunis ja laiha. En mikään virtahevon esiaste joka ei kuitenkaan osaa pidättää hengitystään yhtä kauan kuin oikea virtahepo osaisi. Olen viallinen. En ole tarpeeksi ihmiseksi, mutta en myöskään miksikään muuksi. En vain ole tarpeeksi.

Istun koulun käytävässä ja kuuntelen Dead Silencen musiikki teemaa. Tappakaa minut. Ahdistaa. Ahdistaa. Ahdistaa. Haluan pois. Haluan lähteä koulusta pois. Haluan pois.

Jotkut luokkalaisemme "keskustelevat" eli huutavat tuossa vieressä. Tunti alkaa kohta, luokan ovi suljetaan, olen "lukitussa" tilassa. Ahdistaa. Ahdistaa. Ahdistaa.

Ja taas kirjoitan kännykällä yöllä part 2

Miksi minulla on ystäviä?

Jos minulla ei olisi, en olisi täänään syönyt mitään. Koulussa minun ei olisi tarvinnut mennä ruokalaan, en tosin syönyt oikein mitään. Oli helppoa ruokaa, siis sillä tavoin helppoa että sain sotkettua perunaa lihakastikkeesen ja sitä oli helppo levittää kasaan lautasen reunaan ja siitä sitten jätteeseen. Koulun jälkeenkin söin koska kaverini tuli meille. Söin vaikka mitä.. Kanaa ja punajuurta(?), kaksi palaa banaania ja appelsiinia pakastettuna, jotain jogurtin ja myslin sekoitusta alle puoli desiä koska kaadoin sitä "vahingossa" lattialle, kaverin ei kuitenkaan ilmeisesti edes huomannut.. Ja yhden neljäsosan lämpimästä leivästä jossa oli ananasta ja juustoa. Hyihyihyi.. Nuo kaikki käytännössä kerralla koska kaverillani oli kai nälkä ja minun oli syötävä hänen kanssaan.

Huomenna en syö mitään. Kheh koulussa on pakko koska kaverini vahtivat. En edes tiedä mitä ruokaa siellä on huomenna, mutta toivon että jotain helppoa......

Happy adjectives about school.. Crap?

Tää päivä oli hirveä. Kaikin puolin. Ihan kamala. 

Koulussa oli paskaa. Koulusta kotiin, paskaa. Kotonta harkkoihin bändin kanssa, paskaa. Harkoista kotiin lukemaan uskontoa, paskaa paskaa paskaa. 

Huomenna uskonnonkoe kello 8:00. En tajua kirkkohistoriasta mitään, en jaksa keskittyä. Kokeesta tulee varmasti joku oikein hyvä kutonen. Saan kyllä yleensä ihan hyviä numeroita, asdadf en tiedä. En vain jaksa lukea. En jaksa. 

Päässä on liikaa ajatuksia. Kaverini lähetti minulle viimeyönä viestin jota mietin liikaa ja se pilasi yöuneni.

''Miust on täs viimesen vuoden aikana tuntunu et siuta painaa joku. En tiiä oonko oikeessa, mut vaisto.. Muista et voit kyllä puhuu miulle jos on oikeesti jotain.''

Mietin ton viestin syvimpiä tarkoituksia.. Onko hän huomannut jotain? Mistä hän ylipäänsä puhuu? En tajua.. Ja pelottaa koska kyseinen henkilö tulee meille perjantaina. Yritän pitää keskustelun turvallisella alueella.

Jooo, ei.

Aamupala: Puoli desiä tuoremehua

Koulussa 2 perunan- ja porkkananpalaa nakkikeitosta, 2 palaa jotain appelssiinia 

Köksäntunnilla broileriwokkia joku unknown määrä
Joku iltapala: leipä ilman mitään

+varmaan 1000000 litraa vettä..

Köksän tunnilta tulin kotiin, ja kotona yritin oksentaa. Eeeei vieläkään... En vain onnistu.

Ja nyt vittu.. Hirvee paniikki kirjottaa noita ruokia, joten en usko että toteutankaan sitä minun kuningasideaa. En ala pitää ruokapäiväkirjaa täällä blogissa, koska se on liian ahdistavaa. Ainakin nyt.

No mutta on tuossa tämän päivän ruoat, hirveän pelon jälkeen uskalsin ne tuohon laittaa.

Nyt en keksi mitään. Minulla on kylmä ja väsyttää ja ärsyttää ja asdfg.

Ruokapäiväkirja?

Olen päättänyt asian joka vaikuttaa toivottavasti elämääni. Aloitan ruokapäiväkirjan pitämisen uudelleen. Uutta kuitenkin on se, että en pidä sitä päiväkirjaa vain omana tietonani vaan kirjotan sitä tänne blogiin. Pelkään kuitenkin etten uskalla kirjoittaa ruokiani tänne.. Noh yritän kuitenkin. 

Aloitan huomenna koska on maanantai. Olen perfektionisti joten en voi aloittaa tänään, vaan on aloitettava maanantaista... 

Uusi maanantai, uusi alku. Toivottavasti, sillä tämä viikonloppu on mennyt ihan vituille.

Ugly

I think I'm ugly

And nobody wants to love me

Just like her, I wanna be pretty

I wanna be pretty

Don't lie to my face

Cause I know I'm ugly

Vittu tätä kaikkea. Tää päivä ja eilinen on ollu täysin perseitä molemmat. 

Yritin oksentaa, vittu en osaa. Joskus onnistuin, nyt se jäi turhaksi yskimiseksi. Kaikki se ruoka on sisälläni ja en saa sitä pois, lihon. Olen läski jo valmiiksi. Kohta voin vyöryä kaikkien yli ja murskata kaikki ärsyttävät ihmiset alleni.

Kaikki on ristiriitaista. Jos joku sanoo minun olevan läski mutta omiensanojensa mukaan ei tarkoita sitä, mitä siitä voi päätellä? Olenko läski? olen. Jos en, niin mikä sitten? En ole laiha, joten olen läski. Muuta vaihtoehtoa ei ole, koska ''normaalipainoinen'' tarkoittaa samaa kuin "vitun läski jolla ei ole syytä elää". Ja jeee minä olen "normaalipainoinen"... Vitun vittu

Fat fat fat fat fat 

I burst into tears, and for the first time you saw me cry

''Halutaan että sinulla on kaikki paremmin kuin todella hyvin.''

''Sinua yritetään vain auttaa.''

''Mitä pelkäät? Ei sinun tarvitse pelätä.''

En jaksanut eilen illalla kirjoittaa vaikka olisin halunnut, joten kirjoitan nyt.

En ole itkenyt kahdeksaan kuukauteen. En tiedä miksi, olen ollut ahdistunut ja surullinen, mutta ei en ole itkenyt. Kuitenkin eilen kaikki vain hajosi. Olin poikaystäväni luona ja ja ja.. Puhuimme kaikesta. Tiedän että minua yritettiin vain auttaa, mutta ''ongelmasta'' puhuminen tekee siitä ''ongelmasta'' jotenkin todellisemman. Siis en nyt tiedä, se ei kai ole mikään ''ongelma''.. 

Asdsfsd itkin. En vain voinut olla normaalisti, kirjaimellisesti purskahdin itkuun. Itkin hektisesti tyynyyn hetken ja sitten rauhotuin. Nojaa en tiedä mitä rauhottuminen tässä tapauksessa tarkoittaa mutta kuitenkin. 

En vain osaisi puhua kenelleekkään aikuiselle. Hyihyihyi ajatus ahdistaa. En luota aikuisiin, kuulostaapa oudolta, mutta silti.. Pelkään että kaikki sanoisivat kaiken aina vanhemmilleni vaikka heillä miten olisi ''vaitiolovelvollisuus''. En vain luota.. En tiedä miksi. Ehkä joskus uskallan, jos tarvitsisin johonkin ''apua'', en tosin usko että se auttaisi, mutta ei minulla nyt ole mitään hätää. Kaikki oon tarpeeksi hyvin. ..kai

 

en saa tehdä sitä uudestaan..

Hmmh, olen hengissä vaikka tein itselleni kaikkea. Olen seisonut peilin edessä pitkään ja vain tuijottanut itseäni. Kehoni on täynnä arpia, kiitos toissa yö. Nilkkani, vatsani, käsivarteni ja hmmh...kaulani.. En tiedä teinkö liikaa, minusta se tuntuu aika ajoin jopa liian vähältä. Toisaalta kun ajattelen järkevästi se on kai liikaa.

Minua ahdistaa tällä hetkellä paljon. Söin päivällä "enemmän kuin normaalisti". Minulla on huono olo. Haluaisin vain itkeä ja karata paikkaan missä kaikki ajatukset katoaisivat edes hetkeksi. En itke, en ole itkenyt kuukausiin. En tiedä mistä se johtuu. Itken sisäisesti, tunnen kaiken mitä itkiessä tuntee, mutta kyyneleitä ei tule. Näytän siis neutraalilta ulos päin. Ehkä se on vain hyvä.

I really wanna die tonight

Joku teki jotain tyhmää ja minä en halua enää elää. Kaikki vähäinen itsetuntoni katosi, ja nyt sisälläni ei ole mitään. Olen odottanut päivää jolloin kaikki olisi järjestyksessä, ilmeisesti tätä päivää ei koskaan tule.

Lääkkeet ja veitsi.. Toivon että hoidatte tehtävänne. Tiedän että en saa tehtyä sitä mitä haluaisin. Olen epäonnistunut tässä aikaisemminkin. Kuitenkin olen syönyt jotain lääkkeitä jo jonkin verran ja jalka on ihan huonossa kunnossa vaikka veitsi onkin tylsä. Tuo ei kyllä todista mitään, mutta silti.

Lääkkeitä tyhjään mahaan on paras idea ikinä, nyt kohta oksentamaan ja sitten lisää. Toivon vain että vanhempani eivät heräisi..

runsaasti sekavaa tekstiä

Luulin että tekisin sen taas, minulla oli veitsi. Kaunis veitsenterä minkä olin omin käsin irrottanut siitä veitsenvarresta koska on helpompaa säilyttää pelkkää terää. Okei se on ihan kamalan tylsä mutta silti.

Minua ahdisti koska olin päivällä käynyt kaupungilla kavereideni kanssa ja söimme kiinalaisessa ravintolassa. En pidä ravintoloista. Vaikka tuo kiinalainen ei ole pahimmasta päästä, en silti viihtynyt siellä. Ravintolassa tulee aina semmoinen olo että kaikki katsovat jos menee ravintolaan koska siellä ei voi tehdä muuta kuin syödä ja lihoa..

Kuitenkin, sen ahdistuksen laukaisi kun seisoin peilin edessä ja katsoin itseäni. Kuva mikä peilistä näkyi kuvottaa minua. Itkin ilman kyyneleitä, sisäisesti.

Tällä tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Poikaystäväni. Hän lähetti minulle viestejä, paljon. En sanonut hänelle mitä olin tekemässä, hän "arvasi" tavallaan sen itse. En tehnyt mitään. Enkä toivottavasti teekkään. Ahdistus kaikkosi ja yritän nukkua kohta.

Kirjoitan tätä taas kännykälläni joten anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet. Tekstin sekavuus prosentti on 110 ja aiheet vaihtuu miten sattuu.. Asddsd

Jotain kuvia