''Halutaan että sinulla on kaikki paremmin kuin todella hyvin.''
''Sinua yritetään vain auttaa.''
''Mitä pelkäät? Ei sinun tarvitse pelätä.''
En jaksanut eilen illalla kirjoittaa vaikka olisin halunnut, joten kirjoitan nyt.
En ole itkenyt kahdeksaan kuukauteen. En tiedä miksi, olen ollut ahdistunut ja surullinen, mutta ei en ole itkenyt. Kuitenkin eilen kaikki vain hajosi. Olin poikaystäväni luona ja ja ja.. Puhuimme kaikesta. Tiedän että minua yritettiin vain auttaa, mutta ''ongelmasta'' puhuminen tekee siitä ''ongelmasta'' jotenkin todellisemman. Siis en nyt tiedä, se ei kai ole mikään ''ongelma''..
Asdsfsd itkin. En vain voinut olla normaalisti, kirjaimellisesti purskahdin itkuun. Itkin hektisesti tyynyyn hetken ja sitten rauhotuin. Nojaa en tiedä mitä rauhottuminen tässä tapauksessa tarkoittaa mutta kuitenkin.
En vain osaisi puhua kenelleekkään aikuiselle. Hyihyihyi ajatus ahdistaa. En luota aikuisiin, kuulostaapa oudolta, mutta silti.. Pelkään että kaikki sanoisivat kaiken aina vanhemmilleni vaikka heillä miten olisi ''vaitiolovelvollisuus''. En vain luota.. En tiedä miksi. Ehkä joskus uskallan, jos tarvitsisin johonkin ''apua'', en tosin usko että se auttaisi, mutta ei minulla nyt ole mitään hätää. Kaikki oon tarpeeksi hyvin. ..kai
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti