Joskus vielä onnistun pilaamaan kaiken, lopullisesti. Pelkään sitä kokoajan. Liikun hauraan lasin reunalla, pienikin virhe ja tipun. Toisaalta haluaisinkin tippua, unohtaa kaiken ja pudota ikuiseen pimeyteen. Joku kuitenkin pitää minut tuon mystisen lasin reunalla tasapainottelemassa. Haluan tällä hetkellä vain päästää irti ja lähteä. Haluan paeta jonnekkin kauas missä ei olisi ketään eikä mitään, ei mitään tuttua. Voisin kerrankin olla yksin, ilman vaaraa pilata kaikki omalla olemuksellani.
Kuulin jostain lauseen ''jos et puhu, sinuun ei satu. vaikka sinuun sattuisi kukaan ei huomaa, älä siis puhu.'' Suunnittelin toteuttavani tuon, mutta en pysty. Aina sanon jotain, joku huomaa jotain, ja sitten olen jo turvallisen puhevyöhykkeen ulkolaidalla, kohta laidan yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti