Syvällisesti pohtiva itsetuhoinen myyrä

Jos olisin semmoinen söpö pieni myyrä niin kaivautuisin maan alle kolooni ja olisin siellä piilossa maailmalta. 

Heh heh heh en ole myyrä, olen tämmöinen joku outo. En tiedä mikä olen. En halua olla tämä mikä olen. En tarkoita että haluaisin olla esimerkiksi joku kala tai jokin muu, mutta en vain halua olla minä. Minussa on aina jotain siitä minusta joka olin joskus, ja joka tulen aina olemaan. Silti olen muuttunut, tai ainakin luulen niin..

Sivupersoonat ovat jänniä, sillä en huomaa niiden muuttumista. Olen erilainen eri ihmisten kanssa, vain harvojen kanssa voin olla omaitseni. Pelkään avautuvani joillekkin liikaa ja rankaisen siitä itseäni. Ei ole tarkoitus satuttaa ketään, silti loppupelissä se keneen sattuu olen minä itse. Jos ei muuten niin satutan itseäni. Henkisesti tai fyysisesti, sillä ei ole merkitystä.

Tein sen taas.. En ole tehnyt sitä pitkään aikaan, viimeeksi joskus syksyllä. Mutta nyt taas, pari päivää sitten.. Ja kierre alkoi heti. Joka yö minä teen sen saman, pelkään kohta olevani samassa pisteessä kuin missä olin viime kesänä. Se on kamalaa, se sattuu, se on tyhmää ja koko ajan on mielessä pelko siitä että mitä jos joku huomaa.