Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi. En enää noudata ääniä päässäni. Minun oma tahto voittaa aina välillä, mikä toisaalta on hyvä (mikäli siis haluaisin ''parantua''), mutta kun en halua. Haluan kontrollin. Haluan sen kaiken turvallisuuden mitä saan näläntunteesta.
Tunnen olevani tyhmä. Koulu stressaa. Saan kymppejä, ja opettajat kehuvat. Mutta silti tunnen itseni tyhmäksi, en ole tarpeeksi. Jos teen virheen, ahdistun suunnattomasti.
En ole viillellyt pitkään aikaan. Taas pelkään että joku saisi tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti